Pettymys alkaa olla hiljalleen taputeltu ja takana on nyt ensimmäinen kunnon treeniviikko kisojen jälkeen. Uusi saliohjelma on tuntunut sopivan ”kamalalta”, paikat on tulleet kipeiksi ja treeni on tuntunut menneen perille. Fiilis ja motivaatio tuntuisivat nyt olevan kohdillaan 🙂 Salitreenejä on edelleen neljä viikossa, mutta jako muuttui hieman ja treenit ovat joka viikko hiukan erilaisia; toistojen ja sarjojen määrät vaihtelevat, samoin painot, liikkeet ja palautusajat. Kroppa ja korvienväli tykkää vaihtelusta 🙂
Muutokset ruokavalioon tuntuvat toimivan kropalleni ja virtaa treeneihin on riittänyt. Ruokahalu ja aineenvaihduntakin tuntuvat heränneen taas kun on saanut ruokaa koneeseen.
Palkitsin itseni kuluneesta viikosta tänä aamuna 80 min. hieronnalla ja voin kertoa että ai kun teki hyvää. Hieroja hiukan järkyttyi että mitä ihmettä olen takareisilläni tehnyt että ne on niin jumissa, mutta kyllä ne auki saatiin 🙂 Myös pohkeet ja alaselkä saivat oikein kunnon käsittelyn ja sain asiantuntevia vinkkejä selkäni kunnossa pitämiseen. Opin taas uutta kehostani ja sen huoltamisesta. Hieronnan jälkeen pääni oli aivan hattaraa ja pumpulia ja olo vähintäänkin hutera, onneksi hieroja asuu samassa talossa niin ei tarvinnut autolla ajaa kotiin.
Nyt kun syöminen on taas hiukan vapaampaa niin kokkailukin taas vähän kiinnostaa. Tuli tehtyä kaura-protskukeksejä tässä viikolla… Okei, maku oli mielestäni hyvä (suklaaprotskua, kauraa, omenaa, rusinoita, kanelia, kardemummaa jne) mutta… Kyllähän se niin on omasta ja työkavereiden mielestä että ne näytti aivan jauhelihapihveiltä… Päivällinen näyttikin sitten kuulemma koiranruoalta… Että näillä mennään, mutta eipähän tarvi lisäaineita ja sokeria tuupata nassuun 🙂 Koiranruoasta tulikin mieleeni että kun välillä vähän kuittaillaan siitä, että eikös sulla mene noihin lisäravinteisiin ja ”erityisruokiin” aika paljon rahaa? No tuumin tässä että todennäköisesti ei sen enempää kuin toisilla menee sen rakkaan koiran tai kissan merkkiruokiin ja muihin ravinteisiin. Itse kun en voi allergian vuoksi mitään karvaista lasta hankkia niin laitanpa sitten nekin rahat omaan hyvinvointiini 🙂
No mutta tälläistä tällä erää, treenit jatkuu ja voitontahto kasvaa.. Kyllä se kevät sieltä taas koittaa kun jaksaa odottaa. Nyt voin nauttia syksystä ja pimenevistä illoista kotona kynttilöiden valossa, huopaan kääriytyneenä, kuumaa suklaateetä juoden kunnon treenin jälkeen.
Reitti on selvä vaikka polku olisikin välillä kivinen 🙂
Hienoa! tsemppiä treeniin vaan hienoja tuloksia olet saanut aikaan niin ei muuta kuin lavalle taas ensi vuonna!! Kokeiles hiuksiin vähän isompia muotoja ja laineita. Näyttävämmän näköinen kuin pienemmät kiharat.