Sunnuntai oli pettymystä ja kyyneleitä.
Maanantai ja paluu arkeen… SM-kisojen jälkeinen elämä.
Vaikea uskoa että olin eilen aamuna SM-kisalavalla Lahdessa.. Se tuntuu lähinnä pahalta unelta josta toivoisin herääväni hetkellä millä hyvänsä todetakseni että olisikin sunnuntai klo 05 ja alkaisin vasta valmistautua lavalle nousemiseen.
Omalla kohdallani kisat menivät siis penkin alle ja takkiin tuli, en päässyt edes finaaliin vaan matka katkesi jo alkukilpailuun.
Minulta on kyselty että mitä oikein tapahtui, sillä kuntoni oli kyllä hyvä ja näytin kauniilta, ihmettelen itsekin…
Alkukilpailun jälkeen saamani kommentti kiteyttää tapahtuneen hyvin osuvasti: ”Itseluottamus ei oikein riittänyt.” Siinä se, ilman selittelyjä ja spekulointia, karu totuus.
Vuosien esiintymiskokemuksen jälkeen tälläinen ongelma on kuin isku palleaan suoraan puskista, WHAT!? Miten ihmeessä tässä näin kävi ja miten voin antaa kaiken rehkimisen ja hienon valmistautumisen kaatua epäröintiin ja jännittämiseen lavalla???
Itsetutkiskelun ja asian pohtimisen jälkeen voisin listata hiukan taustaa ongelmalle:
-Kesän treenit ja syömiset eivät tosiaan menneet niin viimeisen päälle kuin olisi ollut syytä, tuli lomailtua ja herkuteltua pidempään kuin olisi ollut järkevää, tajuamatta että huhtikuusta syyskuuhun ei ole pitkä aika jos haluaa parantaa kisakuntoa. Kisadieetin kanssa tuli siis hiukan kiire ja epäilin ehdinkö saavuttaa kisakuntoa.
– Motivaatio oli hieman laskussa kesällä ja treeni/tsemppikaveri salilla olisi ollut kullan arvoinen.
– Taistelin koko kisaviikon kipeäksi tuloa vastaan ja se nakersi itseluottamusta ja vaikutti myös kuntoon. Kurkku oli todella kipeä ja imusolmukkeet pullottivat kaulallani kuin rypäleet tertussa, lämpöä oli parina iltana, pää oli kipeä ja olo oli kaikin puolin kehno. Samaan aikaan täytyi yrittää viedä läpi dieetin viimeinen rutistus ja ajaa nestettä ulos kropasta.
– Kaikkein kehnoin olo oli perjantaina kisakokouksen jälkeen illalla ja jouduin tosissani harkitsemaan vetäytymistä koko kilpailusta, en kuitenkaan halunnut antaa periksi kaiken valmistautumisen jälkeen vaan yritin levätä ja pitää itseni lämpimänä.
Sitten koitti kisa-aamu ja heräsin klo 05 jotta saimme iholleni parit kerrokset kisaväriä ennen kuin meikkaus alkaisi. Ystäväni Suski kosmetologihoitola Black Vanillasta Kouvolasta saapui hotellille klo 06 tehdäkseen minulle taas fantastisen upean kisameikin. Meikistä tuli aivan upea, kuten kevään kisassakin ja fiilis oli varma ja hyvä. Kesken hiustenlaiton huomasin että nyt tulee kiire ja lähdimme huoltajani Johannan kanssa kiitämään kohti messukeskusta. Hyvin ehdittiin ja valmistelut lämmittelytiloissa sujuivat kuten pitikin, tunnelma oli hyvä ja Johanna auttoi ja tsemppasi minua koko ajan. Jostain syystä jännitin kuitenkin todella paljon, tunsin kuinka pulssini takoi jossain 150 tienoilla ja niinhän siinä kävi, että päästessäni lavalle jännittäminen näkyi naamani lisäksi ilmeisesti koko olemuksessani.
Saadessani tiedon että finaalipaikka jäi saamatta menin aivan palasiksi. Pettymys oli aivan jäätävä, piste. Pakkasimme Johannan kanssa tavarani ja vaihdoin vaatteet, en pystynyt edes jäämään katsomaan finaaleja. Itku tuli kun pääsin autoon. Ei paljon tehnyt mieli lähteä ravintolaan syömään tai palkita itseään mitenkään muutenkaan kuten olin suunnitellut, takki oli aivan tyhjä ja leuka rinnassa.
Vaikka tämä alkuviikko meneekin varmasti kotona haavoja nuollessa ja kiroillessa, on jatko kuitenkin kirkkaana mielessä. Takaisin salille treenaamaan uudella ohjelmalla, vähän muutoksia ruokavalioon ja lisäravinteisiin ja ehdottomasti paluu lavalle kevään Fitness Classicissa. Pettymykset kuuluvat elämään ja niistä selviäminen tekee ihmisestä entistä vahvemman. Turha murehtia eilistä koska se meni jo, nyt katse kohti tulevia haasteita ja sopivasti ravistelua tuonne korvien väliin ettei itsekriittysyys/epävarmuus tapa muuten hyvää pakettia. Kyllä se niin on että myös henkinen valmentautuminen on kilpaillessa isossa roolissa.
Haluaisin vielä kiittää lähimmäisiäni ja kavereitani avusta ja tsemppaamisesta, samoin kisoissa mukanani olleita Samia, Johannaa ja Suskia, olette mahtavia, iso kiitos ja kumarrus 🙂 Oli upeaa olla SM-kisoissa.
Kisakuvat BODY-lehden galleriassa:
http://body.pictures.fi/kuvat/2012+FITNESS+EXPO/Fitness+SM/Bikini+Fitness/Yli+163+cm/_MG_6534.jpg
Tsemppiä jatkoon ja kisasuunnitelmiin, ei se kunto yhtään huono ollut vaikeuksiin nähden! Lavakunnossa vaan niin pienetkin muutokset/nesteisyys tms. voi vaikuttaa räjähdysmäisesti. Mielestäni teit ihan oikein kun et luovuttanut pienestä kipeydestä huolimatta. Kyllä sitä menestystä vielä tulee!